Muutaman kuukausi hurahti Suomessa toita tehden ja rahaa saastellen kunnes oli aika pakata elama pakettiin ja lahtea takaisin maailmalle. Mukaani sain kamppakaverini Jennan jonka kanssa olisi tarkoitus matkustaa noin puoli vuotta, maaranpaana Australia. Eika suinkaan sovi unohtaa matkani varsinaista syyta Juhania joka on ollut poissa Suomesta jo kohta kokonaisen vuoden! Tarkoituksena on siis lomailla ensin muutaman kuukausi Thaimaassa josta yhta matkaa Juhanin, Hesen ja Jennan kanssa suuntaamme Australiaan tienaamaan paluumatkarahaa Working Holiday viisumin turvin.
Tyot oli lopetettu ja muuttolaatikot melkein kasassa kun lahtopaiva koitti. Haastava kyseisesta paivasta teki se harmillinen asia, etta rauhallisen lahtopaivan sijaan olimme buukanneet muuttopaivan samalle paivalle! Lainasimme hätäpäissämme pakun sri lankalaiselta mieheltä paikallisesta räkälästä. Kumpikaan meista ei ollut koskaan ennen ajanut pakettiautolla ja koska Jenna oli jo pakannut ajokorttinsa jonnekin laatikon pohjalle, jouduin mina rattiin. Onneksi ajomatka oli lyhyt ja saimme seuraavana paivana äidin ja muutaman ystavan muuttoavuksemme silla muuten emme olisi ikina selvinneet kolmeksi lentokentalle. Edellisena iltana loysimme viela Jennan ruokapoydälle uuden omistajan viedessämme polkupyorääni tutun varastoon ja muuttopaivana kuskasimme poydan reippaasti uudelle omistajalle. Muuttokuormaan se ei nimittain olisi mahtunut sillä kolmiollinen tavaraa mahtui nippanappa yhteen pakuun ja henkiloautoon. Varasto osottautui varsin erikoiseksi. Tavarat kasattiin isoon hallitilaan, vedettiin latiaan tavaroiden ymparille teipilla aariviivat, mitattiin neliot ja sen mukaisesti laskutus. Myonnettäkoon, että hiukan viimetinkaan muutto jäi mutta selvisimmepä kuitenkin kunniallisesti ja ehdimme kentälle ajoissa ennen Bekingin lentoa.
Bekingiin saapuessa tuntui kuin olis takaisin Suomeen tullut. Melkein yhta kylmää ja pimeää. Onneksi ei tarvinnut poistua kentaltä vaan jatkoimme 5 tunnin odotuksen jälkeen Thaimaan lämpoon Bangkokiin. Kentalta otimme taksin ja suuntasimme suoraan Rambuttri Roudille hikiseen luukkuun Green Houseen. Aikaa Juhanin Thaimaahan tuloon oli 2,5 viikkoa joten paatimme viettaa ainakin yhden viikon Bangkokissa. Kavimme ihmettelemassa Thaimaan korkeimman rakennuksen nakymia, Grand Palacen temppeleita, Kanaaliajelun kalluvia markkinoita (joilla oli tasan 3 myyjaa), Siam Paraguen merimaailmassa saimme kulutettua jopa 5 tuntia kaloja ihmetellen seka tietysti pakolliset kauppakeskukset oli kierreltava. Lisaksi reippailimme kavellen Khao Sanilta Lumphini puistoon rauhottumaan kaupungin vilinasta ja kiersimme varsin kaikki jumppalaitteet mita puistosta loytyi. Viikonloppuna kavimme viela suurilla Chatuchak weekend marketeilla jonka jalkeen oli aika suunnitella maiseman vaihtoa. Paatimmekin ottaa varaslahdon rantaelamaan suuntaamalla Thaimaan toiseksi suurimalle saarelle Koh Changille jossa viettaisimme viikon ennen Koh Taolle lahtoa.
Koh Chang eli elefanttisaari oli noin kuuden tunnin ajo-ja lauttamatkan paassa Bangkokista ja erittain jylhan nakoinen saari korkeine huippuineen. Paatie saarella oli mutkainen mutta paasimme turvallisesti perille Klong Prao Beachilta etukateen varaamamme KP Hutin bungalowiin. Rannan bungat olivat yyberhoukuttelevat mutta tyydyimme majoittumaan maantasalle hiukan halvempaan mokkiin.
KP Hut 700 bahtia bunga
sitten puuhastelimme kokonaisen viikon? No otimme tietysti aurinkoa, luimme Stieg Larssonin dokkareita, vierailimme toisilla rannoilla ja kavimme pienella viidakkokavelylla. Olimme matkalla viidakossa sijaitsevalle Klong Piu vesiputouksille kunnes saimme kuulla, etta polulle paasysta taytyy maksaa 200 bathia eli n 4 euroa per larvi. Samoilta tyypeilta kuulimme, etta vesiputoukselle paasee myos jokea seuraamalla ja etsiytymalla sielta jotenkin putoukselle. No pienen eparoinnin jalkeen paatimme lahtea seuraamaan kuivunutta jokea ja ohitimme jotain viljelysalueita ja epamaaraisia mokkeja. Jouduimme lopulta pattitilanteeseen kun vastaantulevan mokin pihassa oleva piski alkoi raksyttaa meille ja meidan taytyi palata joen toiselle puolelle josta nakyikin jo ruoka ja kauppakojuja. Huomasimme harmiksemme, etta olimme rympineet suoraan lipunmyyntikojun viereen! Noh, ostimme kiltisti liput ja jatkoimme matkaa virallista polkua pitkin. Kavimme pulahtamassa viileassa makeasta vedesta muodostuneessa altaassa ja jatkoimme virkeana kampalle. Chang oli sinallaan ihan mukava ja rauhallinen saari jopa fullmoonin aikaan. Odotimme isoja rantapippaloita ja innokkaina lahdimme pirskeisiin vippiliput kourassa. Saimme ilmaisen sisaanpaasyn mutta eipa kummempia. Hyvaa live musiikkia ja rentoa menoa. Huomasimme, etta suurinosa turisteista oli keski-ikaisia venalaisia miehia. Ei paljoa houkuttanut jaada pidemmaksia aikaa saarelle, joten Bangokin kautta matka jatkuu kohti kilpikonnasaari Taoa!
Klong Piu and Me
