Saarilla pörräilyy

Taolla aika meni rattoisasti mutta pikkuhiljaa alettiin kyllastya ja paatettiin jatkaa matkaa.Varattiin matkat Thaimaan lansipuolelle Phi Phi-saarille. Matka olikin sitten melko mielenkiintoinen tallaiselle tottumattomalle. Aluksi matkustettiin yolautalla Surathaniin. Lautta oli yhta isoa siskonpetia eli koko kerros taynna patjoja rivissaan. Keskella meni kapea kaytava joka jakoi alueen turisteille ja paikallisille. Turistit nukkuivat ahtaasti ihan vierekkain ja paikalliset harvemmassa miehityksessa. Muutama britti kylla uskaltautui sinne harvemmallekkin puolelle. No aamulla oltiin perilla Surathanissa josta seuraava kyyti vei ehka kilometrin paahan tunnin ajaksi odottamaan seuraavaa kyytia. Minivani tuli lopulta ja ajoi meidat noin 15 min matkan paahan,jossa seurasi lisaodotusta toinen tunti. Aina ne sanovat, etta ten minutes mutta odotellaan kuitenkin ainakin kaksinkertainen aika. Vittumaista kerrassaan. Odottelun jalkeen tuli kolmas minivani joka oli aivan taynna porukkaa. Joku olisi joutunu istumaan jossakin tosi vaikeessa paikassa vahintaan kolme tuntia eika se olis ollut kenellekaan kivaa, joten ei Juhanin kanssa suostuttu menemaan siihen kyytiin. Meille jarjestettiin sitten toinen kyyti, joka olikin sitten nelja eri kyytia ennen kun paastiin lautalle. Hyvin on tyollistava vaikutus talla turismilla, kun yks auto vie paikkaan a josta toinen paikkaan b jne. Koko matkan aikana kaytettiin yhteensa yhdeksaa eri kulkuneuvoa kunnes oltiin perilla Phi Philla.

Saari oli todella kaunis mutta jotenkin en tykanny sitten kuitenkaan. Rannat oli roskasia ja turisteja ihan liikaa. Vika tikki taisi olla, kun vuokrattiin longtail vene ja lahdettiin ettimaan hyvia snorklauspaikkoja. Kaytiin saarella missa The Beach leffa on kuvattu ja se oli ihan tukossa kaikenmaailman turisteista. Samaisen saaren toisella puolella yritettiin snorklatakkin mutta aikamoista menoa se oli kun speed boatit ja longtailit porraa siina ymparilla. Speed boatit eivat edes kayneet siina rannalla kunhan vain hurjastelivat ja porrosivat tyhjanpaiten ilman mitaan jarkevaa syyta. Hetki saatiin olla rauhassa, kun mentiin Bambuu Islandille ja oltiin melkein ainuita siella kunnes speedboatit toi britteja sinnekkin okyamaan. Snorklaus ei siella muutenkaan ollu kovin hyvaa, kun melkein kaikki korallit oli kaatunu kumoon ja menny tuusan nuuskaksvisiinkin 2004 vuoden tsunamin johdosta.

Pikkusen liikaa populaa yhelle rannalle, eika tasta ees nay sita hirveeta maaraa.

Kolmen yon jalkeen lahettiin menee Phipilta. Paatettiin menna Ko Lantalle joka on yksi Etela-Thaimaan suurimmista saarista. Matkustamineen oli hiukka nopeampaa ja perilla odottivat pitkat autiot rannat ja vahaturistiset majapaikat. Vuokrattiin taas skootterit ja ajettiin poikien kanssa koko saari ympari. Juhani arvioi, etta matkaa kerty n. 70 km. Vahan oli siistii vaan ajella tukka hulmuten minne mieli teki ja katella maisemia. Saaren lansipuoli oli vahan aavemainen. Tsunamivaroituksia rannoilla joista naki, etta jotain siella oli tapahtunut. Tiet oli todella rauhallisia ja oltiinkin melkein ainoita turisteja siella porrailemassa. Loydettiin matkalla norsusafari paikka ja kaytiin moikkaamassa yhta norsua. Ihan epatodellisen nakoinen otus.

Saaren etelapaassa nahtiin myos apinoita, jotka oli tonkamassa kaatopaikkaa. Pari paivaavierahti ja poikien oli aika lahtea takas Suomeen. Vahan haikeeta, jaatiin Juhanin kanssa kahdestaan, kun koko matkan ajan oli koossa hyva porukka. Noh me muutettiin etelakarkeen todella rauhalliseen resorttiin Baan Bu Laoelle. Himopitka biitsi, bunga meren rannassa ja langaton netti. Siistii. Resottia piti ylla vahan hassut lihavat thaimiehet jotka kayttaytyvat ja pukeutuivat kuin naiset. Todella ystavallisia olivat ja viihdyttiinkin paikassa nelisen yota. Snorklata ei voinut tahan aikaan vuodesta, kun meri kavi hurjana. Loikoiltiin, otettiin aurinkoa ja kaytiin ihan etelakarjessa kansallispuistossa retkella. Apinoita siellakin vilisi. Meita oltiin varoitettu niiden syottamisesta ja saatiinkin kepilla hatistella niita samalla kun syotiin evaita. Ihan mukavia apinoita silti. Niin ja kaytiin me myos kattoo majakkaa jonka juurelta oli hienot nakoalat.

Baan Bu Lae jossa oltiin 3 yota. Rauhallista.

Kansallispuiston majakka

Mie oon vahan pieni majakalta kaatsottuna.

Synttaritunnelmia

Taallahan alkaa olla melkoinen Suomimiehitys. Juhanille on tullu tanne jo kolme kaveria. Mukavia heppuja jokainen. Koh Taolla odottaa sit viela Jere ja Jenni. Kaikilla on nyt Thaimaalainen kannyliittyma niin voidaan soittaa halvalla toisillemme ja kotiin. En tieda paljon maksaa jos sielta soittaa tanne mutta numero nakyy nyt facebookissa. Eilen oli Juhanin syntymapaivat. Hiippailtiin Khao San Roudilla jossa kaikki yritti heittaa meita kattoo Ping Pong Showta. Eli siis kertoman mukaan thaikkutytot ampuu pingispalloja emattimestaan ja niita vastaan vois jopa pelata jollain tapaa. Miehan halusin menna kattomaan sita eika pojatkaan vastaan sanoneet. Puolentunnin taksimatkan paatteeksi paikka loytyi joltain huorakadulta. Sisaan vaan ja pettymykseksi tytot eivat osanneet tanssia, eivat edes yrittaneet ja olivat viela lihaviakin! Todella vasynytta menoa. No kylla sielta yksi ampui katsojia edellamainittuun tyyliin pikkubanaaneilla. Eipa siina kylla muuta ihmeellista ollutkaan. Lahdettiin sielta hieman riitaisissa tunnelmissa rahastajan kanssa. Kauhee akka. Takas Khao Saniin ja Juhanin lempparipaikkaan jatkamaan iltaa. Mukava ilta oli ja sain jopa kuljetettua Juhanin takaisin hotellille, kun sankari oli vahan vasynyt. Uskomattoman halpaa tuo taksilla ajaminen. Noin tunnin kesti tuokin matka eika maksanut kuin 250 bahtia ( n. 4,5 egee). Aina kannattaa ottaa mittaritaksi niin hinnan nakee koko ajan. Ilman mittaria kuskit saattaa pyytaa ihan torkyhintoja jostain 10 min matkasta. No Juhanin kaveri Pete lahti baarista Tuk Tukilla kampille. Matkaa olis kavellen ollu 200 metria mutta kuski ajelutti 20 min ja sai siita rallista 200 batia. Mista noista tietaa minne ne vie, ainakaan kannissa.

Kaikkee kivoo

Open Water Diver eli OWD-kurssi on nyt suoritettu loppuun eli minulla on nyt kansainvalinen laitesukelluslupa loppuelamaksi. Vahan niinkuin vedenalainen ajokortti. Aluksi oli kauhean outoa hengittaa veden alla mutta nyt on outoa olla hengittamatta silloin, kun sukeltaa ilman laitteita. Kaytiin tuossa snorklaamassa saaren itapuolella ja sukelsin putki suussa pohjaa kohti kunnes paatin sitten vetaa henkea. Kiire tuli ylos. Hassua miten mie sillatavalla tein. Noh kolme aikasempaa paivaa olin vaan hengittany sillon kun suussa oli putki. Ihan samalta se regulaattori tuntuu suussa kuin snorkkelikin. Pitaa ihan ajatella sita, ettei hengita snorklatessa. Oon ostanu itelleni omat sukelluslasit ja sanorkkelin niin voi menna millon vaan minne vaan sukeltamaan. Rapyloita voi sitten vuokrata, kun tarvii. Mielellaan mie pien niita, kun pelkaan ihan himona sellasia Triggeri-kaloja. Ne syo korallia ja niiden kropasta puolet on paata. Ovat kovia puolustamaan reviiriaan eli sinne ei sitten tulla. Viimesella sukelluksella sellanen hyokkas meijan masterin kimppuun ja aika pitkaan sen kanssa sai taistella eli potkia rapyloilla ja suihkuttaa kuplia sen paalle. Triggerin hampaat on ihan tajuteravat ja ne menee helposti lapi kovasta rapylasta. En haluu tietaa milta sen nelja hammasta tuntuu iholla. Pitakoon reviirinsa. Paljon kivempi kokemus oli nahda viismetrinen valashai takavikalla dyykilla. Se oli todella kaunis ja leiju vaan eteenpain siella syvuuksissa. Oltiin onnekkaita, kun nahtiin semmonen jo kolmaantena kursssipaivana. Valashai on maailman suurin kala ja melko uhanalainen. Ihan planktonia se vaan syo vaikka nimen perusteella voisi muuta luulla. Taalla Taolla sita vissiin nakee suht usein. Tosi hienoo oli nahda se! Jeeee! Kuvassa ollaan Wilkun kanssa just tultu pintaan ja molemmilla kurssin vika paiva ja valashai nahty!

Valashain nähneet

Viimesina paivina me porrailtiin mopoilla ympari saarta. Paljon enemman tasta saaresta saa irti, kun vaan lahtee ettimaan muita rantoja kuin Saireeta jossa ollaan oltu jo kaks viikkoa!!! Ihan hullua se ajaminen on taalla. Vasemman puoleinen liikenne, valilla hirveesti muita mopoja ja autoja, ei kyparaa ja vauhtii korkeimmillaan 80km/h. pelottaa ihan hulluna valilla. Suurimmak osaks mennaan kuitenkin hiljaa, kun tiet on huonoja mutta kylla ne on ruvennu paallystamaan noita vaikeakulkuisia teita, etta mopilla paasis niitakin pitkin. Tosi rankkoja nousuja tulee valilla ja sit vaan mie hyppaan mopon kuudista pois jos alkaa mopo hyytymaan maessa. Pikkusen raskasta kavella niita makia sitten tassa paahteessa.

Tommonen nakoalapaikka matkalla Snorklaamaan

Tuolla oli matkan tahanasti paras paikka srorklaa.

Tossa sit taas eri rantaa

Hell or Paradise for Me?

Keskiviikona sain aamupalaksi banaanipuuroa, Parasta mita olen ikina syonyt eika vatsaankaan sattunut. Pakko oli menna taas rannalle vaikka aurinko ei edes paistanut kuin hetkittaisia aikoja. Eipa se haittaa, kun lamminta on jokatapauksessa n 30 ja vesi on turkoosia ja vahintaan yhta lamminta kuin ilma. Saakelin suolaista myos ja kirvelee niin pirusti jos sita roiskahtaa silmille. Nyt vesi on korkealalla mutta jos kahlaa syvemmalle noin hartijaseutuun niin vastaan tulee kuollutta korallia. Saalittavan nakoista. Turismi on taallakin tenhyt tepposensa ja koralli hajoaa pikkuhiljaa hienoksi hiekaksi jota koko ranta on. Koh Tao nimi tarkoittaa kilpikonnasaarta mutta enaa ei kilpikonnia taalla ole. Ovat muuttaneet paremmille vesille.

Tanaan oli tarkoitus aloittaa sukelluskurssi. Kiireella nappasin ruokaa mukaan Intouchista ja kiirehdittiin Vilkun kanssa Diversseille. Kouluttajia oli sairaana niin paljon ettei me nyt voitukaan sitten aloittaa. Kaikki siirtyisi huomiselle. No ruokaa sitten naamaan ja Jennin kanssa hierojalle. Otettiin molemmat jalkahieronta ja pedikyyri seka kynsien lakkaus. Oli ihan mielenkiintoista seurata hierojien toimintaa. Hyvin hieroivat mutta mietittiin, etta samat viilat on varmasti hinkanneet monen kunsisienisen varpaita. Noh, kauniit varpaat tuli, toistaiseksi ainakin. Eika maskanutkaan kuin 300 Bahtia eli noin 6 euroa. No vointi oli mita loistavin hieronnan jalkeen, kunnes porrattiin mopolla ylemmas saarelle ravinteliin. Siella riipputuolissa rentoilun paatti mita yrjottavin olo. Akkia vessaan, suoli tyhjaksi ja ulos. Muutama askel ja rappuset alas puskaan yrjolle jonne en edes ehtinyt. Mietin vaan, etta miten tata tavaraa voi tulla nain paljon! Juhani vei minut mopolla takas meidan pikku bungaloviin jonne sitten jain sairastamaan. Yksin. Oli varmaan helvetillisimmat pari yota ja paivaa mita koskaan on ollut. Lamminta 30, kauheat mahakivut ja nestevajarit. Noh onneksi oli lansimaalainen vessanpontto johon sai perseensa laskea. Posliinille tosin, kun se muovinen rinkula oli jaanyt jonnekkin. Ponttoa ei voinut vetaa perinteisella tyylilla vaan amparista kaadettiin vetta paalle. Paperia ei saanyt pontoon laittaa tukkeutumisvaaran takia. Shaissepaperit siis roskikseen siihen viereen. Hanasta ei tule vetta vaan se lavuaari on siina muuten vaan. Suihkusta, joka on ponton ylapuolella tulee kylla vetta mutta se on kylmaa ja lorisee hyvin pienella paineella. Tayta siita sitten pontonhuuhtelusankkoa, kun et jaksa edes seisoa. Sitten kun lopulta paaset takaisin sankyyn hyttysverkon alle niin jo taas pitaisi menna jatkamaan tuota samaa touhua. Jossain vaiheessa olin niin voimaton etten jaksanut mitaan. Mietin, etta jos Juhani ei valilla kavisi minua katsomassa niin kuolisin tanne. Juodakkaan en jaksanut enka viitsinyt, kun ylos se tulisi kuitenkin. Siina pikku leikkimokissa makasin muutaman paivan. Sain Juhanilta sen apteekista tuomaa laaketta epamaaraisessa muovipusissa. Soitin Satulle konsultaatiopuhelun ennenkuin otin yhden tapletin joka auttoi. Ihanaa!


Seuraavana paivana muutettiin rantaan parisataa Bahtia kalliimpaan lukaaliin. Ihan luksus paikka. Muutaman metrin paasta rannasta. Toimiva pontto ja lavuaari. Poyta ja kaikkee! Lasisten liukuovien takaa avautuu merinakoala ja aallot paukkaa ihan muutaman metrin paahan. Miten paljon enemman saakaan neljalla eurolla! Miks Juhani ei tuonut minuu heti tanna! Hah! Taalla mina sitten sairastan taman pakollisen kurjuuden loppuun ja jos oiken hyvin kay niin aloitan huomenna sukelluskurssin. Pienta eparointia korvien suhteen. Kieli on katteinen ja korvat hiukka arat. No katotaan. Videoita siella aluksi vain katsellaan. Eika tassa kiiretta. Viela varmaan viikko taalla ollaan. Jos miekin paasisin bilettaa, niinkun kaikki muut ovat tehneet viimeset kolme paivaa.

Keikuttaa

Luovuttiin meidan luksushotellista ja suunnattiin taas Khoa Saniin josta alkaisi bussimatka kohti etelammaksi Chumphonin satamaan. Matka meni mukavasti vaikkakin kuski pysahteli jatkuvasti tupakalle milloin minnekkin tien laitaan. Olimme perilla satamassa kolmen aikoihin pilkkopimeassa. Nukuttiin sataman tilojen lattilalla muiden matkustajien kanssa. Gegot huusivat katossa ja oli vahan epamiellyttava olo pistaa pitkakseen siihen lattialle ja jatkaa unia. Aamulla aurinko nousi ja maisema oli ihan erilainen kuin Bangokissa. Tammonen satama, joka on lahella Burman rajaa. Vesi on paskasta ja rannat taynna roskaa patjoista lahtien. Noh meidan pikkulaiva lahti Koh Taolle jossa vesi olisi sitten kirkasta. Laivamatka oli TUSKAA! Saa oli vahan huono ja keikutti pikkuisen liikaa minun juuri ennen matkaa snickersin nauttinutta mahaani. Olin varmaan eka joka yrjosi siella ja kun se snickersin suloisa haju levisi ruumaan niin niin yrjosi ainakin edessa istunut Vilkku. Tata kestikin sitten kolmisen tuntia. Selkanojalliset kovat muovipenkit oli niin lahella toisiaan ettei paata saanut kunnolla polvien valiin. Ja yrjoo siina sitten muovispussiin niin happi loppuu. Olipa siinakin kokemus. Perilla odotti kuitenkin paratiisi vaikka huono olo jatkuikin. Maisema oli hyvin outo, sellainen mihin en ollut ollenkaan tottunut. Ihan sika hienon nakosta. Varattiin 400 Bahtin bungalovit ja nyt ollaan vaan istuksittu Intouchissa meren rannalla. Hyvaa musiikkia, ruokaa ja juomaa mutta jostain syysta ei ole oikein maistunut. Vuokrattiin mopokin. 175 bahtia/vrk. Paasee nopeesti paikasta toiseen vaikkakin vituttaa kun kaikki ajaa mopoilla eika kadut ole kovin leveita. Kellaan ei oo kyparia ja kaikki on enemman tai vahemman kannissa tai muiden natintoaineiden vaikutuksen alaisena. Valilla nakee tyyppeja joita on pikkusen paikkailtu sielta sun taalta. Niin ja sit noita koiria vilisee jonkin verran. Yks musta hyokkailee kuulemma ihmisten kimppuun ja on purru jotain paikallista lasta kyljesta. Hullu narttu. Tykkaa tapella muitten koirien kanssa rannalla. Kiva ottaa vieressa aurinkoo. No ei oo miulle arhennelly. Ja vaikka arhenteliskin niin se on luultavammin pormestarin koira, joten koira saa mesota rauhassa. Joka ravintelilla tuntuu olevan oma jatteensyoja ja tyypit tulee istuksimaan koirineen ravinteleihin. Mutta missaan ei nay koiranpaskaa. Hmmm. Paskasta puheenollen on vahan ollunna maha kipea. Narastaa tai jotain. Rennie auttaa mutta ruoka ei maistu vaikka hyvaa olisikin.

Bangkok Baby!

Tsadam! Meitsi selvisi hengissa lennosta eika jaanyt edes traumoja kymmenen tunnin ensilennosta. Pikkusen siella kentalla palloilin mutta loysin Juhanin. Nelja kuukautta vierahti ja olipas outoa nahda taas. Hyvalla tavalla outoa. Siistia reissata yhdessa kaksi kuukautta ja tasta se lahtee! Yksi elamani suurimmista seikkailuista. Alkumatkasta heti pieni jarkytys jota en jostain syysta ollut ajatellut ollenkaan. Taalla ei kayteta turvavoita! Apuva! Motaria kovaa ja mie puristan rystyset valkosena sita lenksua mika katosta tulee. No akkia totuin liikenteeseen. Juhani joutuu kyl vetaa minuu kadesta jos ylitetaan jotain nelikaistaista katua. En yksin menis. Meilla on aivan luksuskamppa. En oo ikina ollu missaan niin hienossa hotellissa. Henkilokunta on superystavallista ja olo on kuin rikkaalla. Taalla on punttisali ja katolla tenniskentta jossa kaytiin palloilemassa mutta ihan kavelyksi se peli meni jo senkin takia, etta on niin epatodellisen kuuma. Otin ihan liian lampimia vaatteita mukaan mutta olenpa ostanut halvalla uusia ratteja ylleni. Ollaan kayty kiertaa Siamissa, (joka on vissiin ihan kaupungin keskusta) ainakin kolmee kauppakeskusta. Yhesta saa vaan merkkituotteita, Ferrarista lahtien kaikkeen pienempaan. Sielta en mitaan ostanu mutta matkaan on nyt tarttunu ainakin kamera niin saan laitettua kuvia tanne, jos nyt ei muiden niin ainakin omaksi iloksi. Olkoon tama nyt sitten eraanlainen matkapaivakirja ja kiinnostuneet saavat lukea kuulumisia.