Mexico Quintana Roo

Cancunissa paadyimme samaan hostelliin saksalaisen Florianin kanssa, joka oli istunut meidan edessa lentokoneessa Frankfurtista Cancuniin. Florian osasi hiukan espanjaakin joten paatimme lahtea yhdessa omatoimimatkalle Chichén Itzá Maya raunioille. Valmiit tourit maksoivat ykkosluokan busseineen ja lounaineen 50 amerikan dollaria mutta me otimme reippaastii kakkosluokan paikallisbussin joka pysahtelikin sitten jatkuvasti poimimaan lisaa matkustjia kyytiin. Matkaan meni ees taas noin 9 tuntia mutta parjattiinpahan ihan itse! Chichén Itzássa  maksoimme paasymaksut kahdelle eri luukulle ja otimme viela oppaankin. Opastetusta kierroksesta saimme paljon irti vaikkakin kierros kesti 2 tuntia ja oli aivan saamarin kuuma! Ei paljoo pystyny keskittymaan muuta kuin pystyssa pysymiseen. Shoppailessakin tulin maksaneeksi paidasta 300 MXD eli yli 15 euroa! Ei enaa shoppailua vasyneena. Samana paivana olisi isolla rauniolle auringon laskiessa muodostunut nakyma kiemustelevasta kaarmeesta mutta ei sita jaksanut jaada katsomaan. Olimme niin vasyneita!

Chichén Itzá

Cancunin eli kaarmeenpesan rantoja

Seuraavana paivana lahdimme katsomaan Cancunin rantoja. Niita kuulemma joko inhoaa tai rakastaa ja myo kylla inhottiin. Ei olla koskaan oltu vastaavanlaisella rannalla jossa hiekkarantaa on silmin kantamattomiin mutta samalla vieressa on kamalia persoonattomia korkeita hotelleja rumentamassa maisemaa. Yhtaan ei palmujakaan rannalla ollut joten kertalaakiksi jai rantavisiitti. Sen sijaan paatimme Juhanin kanssa lahtea lomalle laheiselle Isla Mujereksen saarelle. Varasimme hyvan hotellin rannalta neljaksi paivaksi ja ah mie nautin kun oli oma suihku ja vessa ja ennenkaikkee telkkari mita sitten tollotettiinkin paivan kuummimat ajat. Saarella mainostettiin kovasti snorklausta ja sukellusta ja niinhan meijan piti jaada viela viidenneks paivaks jotta ehdittaisiin snorklaustripille. Ois voinu kylla jo lahtea aikasemmin pois silla snorklausnakymat eivat olleet haappoiset! Ensinnakin meijat pakotettiin pitamaan pelastusliiveja ja lillumaan ryhman mukana katsomassa hiukkapohjaa. Tosiaan ei siella mitaan muuta nakynyt kun kuollutta korallia ja hiekkapohjaa. Toisella saitilla  oli syvempaa mutta ei edelleenkaan mitaan nahtvaa. Oli siella sukellsusaitti joka muodostui ihmisia esittavista petonipatsaista mutta ne oli kasvaneet tayteen jotain levaa eika niita ihmisiks enaa erottanu. Kylla saalittaa niita jotka tulee sukeltamaan sille saitille. Lounastauon aikana kavimme Juhanin kanssa kilpikonnien hoitolassa jossa kasvattettiin satoja kilpikonnia jotka lopulta vapautetaan mereen. Yhessa altaassa oli pari vammaista kilpikonnaa jotka oli ihan mutkalla kuorestaan eivatka ne oikein voineet uida.

Isla Mujeres

Islan ja Cancunin jalkeen suuntasimme toiselle turistien suosimalle paikalle Playa del Carmeniin. Koskaan en oo Teneriffalla kayny mutta voin kuvitella sen samalaiseksi kuin Playa. Meille siella ei ollut oikein mitaan. Bilettavia turisteja vain. Me kavimme joka paiva laheisessa supermarketissa syomassa halvalla ja miun piti ostaa hiusvari kun vaalea tyvi oli jo kasvanut melkoiseen mittaan niin etta kalju vaan loisti. Playa del Carmenissa tormattiin taas Florianiin ja paatettiin jatkaa yhtamatkaa eteenpain ainakin Tulumiin. Tulumi olikin sitten paikka josta tykattiin ja viihdyttiinkin yli viikko. Vuokrasimme polkupyorat ja kavimme Tulumin Maya raunioilla ja seuraavana paivana snorklaamassa. Saimme oikein kunnolla kuntoilla kun poljimme ensin tunnin matkan syrjaiselle rannalle ja sitten polskimme kauas ulapalle snorklaamaan. En oo varmaan koskaan ollu niin kaukana rannasta snorklaamassa. Arvioitiin yhdensuuntaiseksi matkaksi 500m. Miulla oli vuokrattuna sukellusrapylat ja en kylla enaa koskaan sellasia jalkaani laita snorklaustarkoituksessa. Sain monta kertaa kramppeja jalkoihin ja hyva etten hukkunu niita selvittaessa. Riutta oli pirstaleinen eika oikein nahty mitaan muutamaa isoa stingrayta lukuunottamatta. Paatimme lahtea silti viela snorklaustripille johon kuului meressa ja cenotessa snorklausta. Meressa nahtiin PALJON isoja kilpikonnia ihan rannan laheisyydessa ja lisaks iso barracuda ja eagle ray! Kylla kannatti. Toinen kohteemme oli Cenote nimelta Dos Ojos. Oli aivan mielettoman hienoa snorklata ahtaaseen luolaan, varoa iskemasta paata stalagmiitteihin ja paatya lopulta isompaan luolaan ja nahda laitesukeltajia alapuolisissa luolissa valoineen. Vesi oli kristallinkirkasta. Vahan olis houkuttanut menna viela laitesukeltamaan johonkin cenoteen mutta luulen etta nosteen hallintaa pitaa harjoitella ennen makeavetiseen luolaan menoa. Olisi vaan tankki kolissu seiniin matkanvarrella. :) Niin ja ne Cenotet on kalkkikivipitoiseen maahan muodotuneita kaivomaisia onkaloita jotka on tayttyneet makealla vedella. Niissa on yleensa tippukivimaisia muodostelmia ja pohjalla vanhoja metsia jotka yhdessa valon ja kirkkaan veden kanssa luo mystisen tunnelman.

Snorlausretkella Mia, Florian ja Juhani

Juhani Azul Cenoten reunalla

Tulumista suuntasimme nokan kohti Belizea mutta sita ennen oli pysahdyttava viela muutamassa paikassa. Ensimmainen paikka oli hurrigaanista viitisen vuotta sitten karsinyt Mahahualin kalastajakyla. Kylassa ei ollut turisteja kuin muutama ja kaikki odottivatkin parin viikon valein saapuvia isoja risteilija-aluksia. Ravintoloissa hinnat olivatkin dollareina ja ruoka oli enemman jennkityylista. Nyt turisteja kuitenkaan ei ollu ja se teki kylasta kummallisen jopa hieman ahdistavan. Majoituimme kylan ainoaan hostelliin ja olimme myos sen ainoat asiakkaat. Hauska kuubalainen tyontekija suositteli Bacalarin kaupungista hostellia joten kolmen paivan jalkeen lahdimme sinne. Olimme bacalarissakin hostellin ainoat asiakkaat. Hostelli naytti silta ettei siella ole ollut ketaan moneen vuoteen. Hostellia yllapiti nuoripari jolla oli viisi lasta. Lapset hauskuuttivat meita joka paiva ja halusivat leikkia. Yhteista kielta ei ollu mutta ihan samoja leikkeja ne halusivat leikkia kuin mekin lapsena. Harmittaa kun lapsista ei ole kuvaa, kun en osaa kysya lupaa kuvaamiseen. Mexicolaisetkaan eivat tykkaa joutua kuvattaviksi ja erityisesti lapsia ei saa kuvata. Pelkaavat etta lansimaalaiset kidnappaavat lapsia adoptoitaviksi. Kyllahan sellasen parivuotiaan lapsen ois mukaan voinu ottaa. :) Oli ne niin ihania! Bacalarissa kavimme myos cenotessa pulikoimassa. Azul cenote oli levea ja noin 90 metria syva lamminvetinen luonnonallas. Cenoten seinamat laskivat akkijyrkasti heti reunoilta joten Juhanin oli lystia vapaasukeltaa ja lepailla veteen kaartuvien oksien paalla.

Bacalar olikin sitten viimeinen paikka Mexicossa jossa yovyimme. Chetumalista matka jatkuu Belizeen eika ole tietoa tullaanko takaisin Mexicoon. Mie olin ihan pettyny Mexicolaiseen ruokaan jota kaikki olivat kehuneet.  Miun mielesta ruoka oli peruskauraa, ei todellakaan mitaan ihmeellista. Minuu on lohdutettu silla etta ruuan pitaisi parantua Guatemalaan pain mennessa. Sita odotellessa. Florianista on ollut iso apu kun han on osannut puhua vahan espanjaa. Meidan yhteinen matka jatkuu ainakin Guatemalaan jonka jalkeen on pakko menna kielikurssille. Sita ennen ei  hataa. Belizessa virallinen kieli on englanti.

Nyt mennaan taas!

Viime matkan jalkeen oli selvaa, etta uudelle matkalle lahdettaisiin mahdollisimman pian. Tyosopimus oli kirjoitettu tammikuun loppuun mutta rahaa oli saatava lisaa kunnon matkaa varten. Sairaanhoitajana ei ollut tyopaikoista pulaa joten kokonaisuudessaan vuoden ja neljan kuukauden saastamisen jalkeen olin taas valmis uuteen koitokseen. Koti laitettiin pakettiin ja paatimme talla kertaa suunnata nokat kohti Keski-Amerikkaa.

Saimme edulliset lennot Mexicon Cancuniin jonne lentojen oli maara lahtea 19.9 Berliinista. Emme halunneet turhaan lennella paikasta toiseen joten otimme lautan Tallinnaan josta parin tunnin palloilun jalkeen hyppasimme Riikaan lahtevaan bussiin. Bussimatka kulki Via Baltik-tieta ja neljan tunniin istumisen jalkeen saavuimme Riikaan. Olimme buukanneet huoneen Doma Hostellista joka sijaitsi ihan keskella vanhaa kaupunkia. Kumpikaan ei ollut koskaan Riiassa kaynyt ja olimme molemmat heti ihan myytyja! Vanhassa kaupungissa kadut olivat ihan superhienoja ja taynna ihania ravintoloita. Tyttoporukalla olis kiva tulla Riikaan viettamaan pidennetty herkutteluviikonloppu. Mitaan varsinaista tekemista emme Riiassa keksineet muuta kuin kaupungissa kavelya, joten kolme yota oli riittava aika kunnes jatkoimme matkaa bussilla Puolan Warsovaan.

Riikaa

Kauniita taloja riitti

Paatimme ottaa yobussin silla matka Riikasta Warsovaan kestaisi 12 tuntia. Yobussit on hyvia siita, etta matkustaessa saastaa hestelliyon hinnan ja paasee samalla eteenpain. Nukuimme kuitenkin melko huonosti ja saavuttuamme vasyneina hostelliin n klo 6 emme paasseet lepaamaan, koska chek inn oli vasta klo 15! Keittion sohvalla muutaman tunnin levattyamme lahdimme kuluttamaan aikaa kaupungille. Warsova yllatti kauneudellaan, etenkin vanha kaupunki oli todella miellyttava ja onhan sekin myos Unescon maailmaperintokohde. Seuraavana paivana kavimme Kopernikus-tiedekeskuksen planetariossa katsomassa naytoksen joka kertoi Maya kulttuurista, Chichen Itzasta ja siella sijaitsevasta El Castillo pyramidista jonka Mayat rakensivat kalenterikseen tahtia apuna kayttaen. Paasimme vahan virittaytymaan Mexico-tunnelmaan ja ensimmaista kertaa oikeasti tajusi, etta hei, me mennaan Mexicoon!

Kulttuurin ja tieteen palatsi, ainakin vuonna 2000 oli maailman korkein kellotorni

Złote Tarasy, modernia tyylia

Vanhaa Kaupunkia

Ennen Mexicoa oli kuitenkin vuorossa viela Berliini, jonne oli tarkoitus matkustaa junalla. Herasimme kolmelta yolla ja raahustimme rinkoinemme juna-asemalle. Juhanin vaunu oli toisessa paassa junaa. joten minuu vahan janskatti milla asemalla jaan pois. Onneks yks nainen osas englantia niin tiesin hypata oikeassa kohdassa pois. Berliiniin paasy oli muutenkin aika helpottavaa koska melkein kaikki osaa englantia eika sita venajan kaltaista sopratusta tarvinnut enaa kuunella! Valuuttakin vaihtui takaisin euroihin niin jopas oli mukavaa. Berliini oli kerrassaan loistava kaupunki muutenkin. Juhanin mielesta yksi parhaista kaupungeista joissa han on kaynyt. Tunnelma oli rento, ihmiset ystavallisia ja historiallisia paikkoja riittamiin. Metroverkosto oli miun mielesta kauheen vaikee mutta onneks Juhani hoiti suunnistuksen. Kaveltiin hurjan pitkia matkoja vaikka metrolla ois voinu edullisesti huristella paikasta toiseen. Kavellen nahtiin kuitenkin tosi paljon kolmessa paivassa. Kaytiin kerran ravintolassa syomassa mut muuten vedettiin doonereita. Nam nam. Erikoisena paikkana jai mieleen tyokaverin neuvoma bussikioski jossa kavimme kahvilla. Lisaksi erikoinen oli horhopuisto jossa samaan aikaan naimme seka huumeiden myyntia, etta paljon lapsia ja lisaksi joku kotielainpuistokin siella oli. Kaikki sulassa sovussa.

Joku kirkko ja takana televisiotorni

Tunnelmallinen bussikioski

Berliinin muurilla

Sit vaikeaan osuuteen. Juhanin minilappari sano sopimuksen irti viikkoa ennen matkaa, joten Berliinista oli tarkoitus etsia tilalle uusi vekotin. Juuri kun aloin innostua halvoista ja hienoista minilappareista niin meille selvisi, ettei saksankielista kayttojarjestelemaa saanut vaihdettua muulle kielelle. Eihan se nyt kaynyt painsa ollenkaan joten aloin harkita 1000 euroa maksavaa superkevytta Mac Airia. Noh, pahkailimme sitten siina ettei niin kallista vekotinta kannata ottaa mukaan, koska jos se varastettaan niin pitaa menna poliisin juttusille ja niitten kanssa kuulemma kannattaisi olla mahdollisimman vahan tekemisissa Mexicossa. Eika meista kumpikaan edes osaa espanjaa joten paatimme lahtea reissuun talla kertaa ilman tietokonetta. Miulle tama asia on siis kauheen vaikee mutta kaitpa tahan tottuu. Huoh. Matkustaminen ilman tietokonetta voi olla myos hyva juttu, tuleepahan oltua enemman ihmisten kanssa tekemisissa ja tietoa voi etsia muualtakin.

Eniveis lensimme Air Berliinin koneella tooosi pitkan matkan, ehka 12 tuntia. Palvelu oli hyvaa ja ruokaa tuotiin jatkuvalla syotolla ilmakuopista huolimatta mutta lopulta sain laskea matkustamisesta turvonneet jalkani Mexicon maaperalle. Menihan taan ekan postauksen kirjottamiseen tovi ja ois jo uutta kirjotettavaa ennenkuin unohdan kaiken. Tama nyt kuitenkin talta eraa. Hyvin voidaan ja paljon ollaan nahty. Nauttikaa te Suomessa viileydesta, taalla on kauheeeen kuuma ja pakarat on kertaalleen poltettu. Terveisia kaikille! Hasta luego!