Matkamme vei Taolta jalleen Kuala Lumpuriin josta muutaman yon jalkeen lensimme Lansi-Australian paakaupunkiin Perthiin. En ollut miettinyt Australiaa oikeastaan ollenkaan ennenkuin huomasin jo tupsahtaneeni sinne. Kulttuurishokki olikin sitten pahempi kuin ensimmaista kertaa Aasiaan matkatessani. Oli melkoinen jarkytys huomata kuinka samanlaista taalla on kuin Suomessa. Aluksi epailin saapuneeni Joensuuhun paitsi etta taalla ajetaan vasemmalla puolella tieta ja palmuja on siella taalla. Nyt kolmen viikon jalkeen ei enaa niin paljoa Suomelta tunnu mutta kylla Thaimaan jalkeen tama lansimaalaisuus oli pikku shokki. Kaikista suurin jarkytys oli se miten kallista kaikki onkaan. Ensimmaisella kauppareissulla sai olla ihan ihmeissaan kun hedelmatkin, jotka ovat paikallista tuotantoa, maksoivat enemman kuin Suomessa.
Pertin kyla Kings Parkista kuvattuna
Me asumme talla hetkella Shannon House nimisessa shared housessa. Hese ja Jenna maksaa dormeistaan 150 dollaria viikolta ja myo Juhanin kanssa omasta huoneesta 175 dollaria/viikko/nena. Lisaksi oli 700 dollarin takuuvuokra. Tama on halvimmasta paasta mita taalta saa ja vuokraltaan kuitenkin kalliimpi kuin meidan Helsingin kolmio!!! Tassa samassa talossa asuu n.30 asukasta ja yhteisessa kaytossa on suihkut vessat ja tietenkin keittio. Jaakaappitilaa on aivan liian vahan eivatka ihmiset huolehdi tiskeistaan. Osa asukkaista ei varmaan ole asunut omillaan kauaa kun eivat osaa huuhdella astioita. Saippuaisina vaan kuivumaan. Outoa oli myos se etta joka paikassa on kokolattiamatto ja sisalla kavellaan kengat jalassa. Sohvallekkin mennaan makaaman kengat jalassa.
Harmittaa kun ei tullut otettua valmistumispapereita mukaan, koska taalla on kauhea pula sairaanhoitajista ja palkka olisi ainakin 30 dollaria tunti. Olen kuullut jopa 50 dollarista. Rahat nimittain alkavat loppua jos ei kohta toita loydy. Sadonkorjuu hommia ollaan haettu ja tasta edetaan myohemmin pohjoiseen keraamaan hedelmia. Taalla saa muuten melkein mista tyosta tahansa parempaa palkkaa kuin sairaanhoitajana Suomessa. Eras tuttu kerasi kivia jalkapallokentalta ja sai siitakin 20 dollaria /tunti. No asuminen sitten taas on kallista, etta kaipa tuon ymmartaa.
Maan kalleudesta huolimatta ollaan me jotain tehtykin. Paasiaiseksi hommasimme teltat ja muut tarvikkeet, vuokrasimme auton ja lahdimme 4 yon roud tripille 800km pohjoisempana sijaitsevalle Shark Baylle, joka on yksi Unesqon maailmanperintokohteistamme ja samalla Australian lantisin kolkka. Yovyimme teltoissa Monkey Mian leirinta-alueella (14 dollaria/yo/nena) ja ajelimme katselemassa Shark bayn luonnon nahtavyyksia. Nahtavyyksista mainittakoon stromatoliitit. Naita elavia kivia on jaljella enaa kahdessa paikassa maapallolla. Stromatoliitit on yksi elaman alkukantaisimmista muodoista ja ne ovat mahdollistaneet elaman maapallolla tuottamalla 20% hapesta. Nousuveden aikaan noista kivista nakyy pintaan nousevia happikuplia. Respect! Sitten kavimme Shell Beachilla eli rannalla, joka koostuu ainoastaan pienista simpukan kuorista. On arvioitu, etta simpukoita on paikoittain jopa 10 metrin syvyyteen saakka. Ihmeellista simpukoiden sikiamista.
Shark Bay. Tuollaista suoraa tieta melkein koko matka.
Pojat simpukankuorirannalla
Stromatoliitteja!
Pelikaaneja, melko urpoja muuten.
Juhani Eagle Bluffilla
Monkey Mia itsessaan on tunnettu paivittaisesta pullonokkadelfiinien vierailusta. Joka aamu 30 vuoden ajan nama veijarit ovat tulleet resortin rannalle moikkaamaan ihmisia ja hakemaan pikkupurtavaa ihan jalkojen juureen. Me naimme kerralla 8 delfiinia leikkimassa rannalla ja samaan aikaan pelikaanitkin rynnivat rannalle. Niin ja myo tytot kaytiin viela parilla purjevenekruisilla. Ekalla paivakruisilla bongailtiin meren elavia kuten tonnikaloja, jattilaismerikilpikonnia, rausku, delfiineja ja dugongeja eli merilehmia. Shark Bayssa on hirveesti meriheinaa jota Dugongit syo ja siksipa siella asuukin n.10% maapallon uhanalaisesta merilehmakannasta. Auringonlaskukruislla yritin viela bongailla tiikerihaita mutta nakematta jai.Telttojen luona vieraili ajoittain kaksi emua. Kaikista eniten odotin kengurun nakemista mutta koko matkan aikana niita ei nakynyt vaikka ajoimme auringon nousun ja laskun aikoina. Pelkastaan kuolleita kenguruita oli teiden varsilla kun olivat loikkineet autojen alle. Mukava ja vapauttava reissu kaiken kaikkiaan. Naimme vahan muutakin kuin Pertin kaupunkia eli silmin kantamattomiin pusikkoa ja vaikka minkalaista eramaata kaikissa vareissa. Mita enempi sisamaassa olimme, sita punaisemmaksi hiekka muuttui. Yhdessa kohtaa oli tosi jannasti toisella puolella tieta vihreeta puskaa ja toisella palanutta kasvillisuutta seka valkoista hiekkaa ihan loputtoman kauas.
Delfiinit tunnistetaan niiden selkaevan perusteella. Naiden nimia en muista. Naaraita kuitenkin.
Emu meidan teltalla. Laski paskat tuohon.
Ninnun kanssa oltiin vapaaehtosia purjeenpystyttajia. En kylla ihan varma mita oikeesti tapahtu mutta tuota vipua veivattiin ja kaikki taputti.
Paivaretkella kavimme Fremantlessa joka on 20 kilometrin paassa Perthista. Tehtavanamme oli pitaa Erpalle antamamme lupaus ja kayda AC/DC:n alkuperaisen laulajan Bon Scottin haudalla. Laulajan kuolemasta on juuri tana vuonna kulunut tasan 30 vuotta ja Pertissa ja Frementlessa on ollut jos jonkinlaista hulinaa asian tiimoilta. No onnistuimme loytamaan kivelle pienesta haahuilusta huolimatta. Hautausmaalle vei nimetty portti josta lahti
R.I.P Bon Scott
Taalla Pertin kaupungissa olemme jumissa viela muutama viikkon kunnes 26 paiva lahdemme Jennan kanssa uudelle tourille kohti pohjoisessa sijaitsevaa Broomea. Pojat tulevat myohemmin perassa silla heille on lupailtu taalta valiaikaisia toita. Tarkoitus on nahda heidat myohemmin Kununnurrassa hedelmia pomimassa. Laskeskelin, etta jos saan heti toita sielta niin ehtisin olla toissa viitisen viikkoa ennen kotiin tuloa. Parempi olisi kanssa saada toita silla muuten ei valttamatta rahat riita edes lentolippuihin. Apua!
Suomessa on vissiin jo kevat aluillaan. Kylla tassa alkaa pikkuisen koti-ikavakin tulla. Juhannuksen aikaan miun pitaisi sitten jo olla siella nauttimassa yottomasta yosta ja toivottavasti kavereiden seurasta. Tama blogin paivitys on ollut aina vahan vaivan takana mutta kylla mie tata viela ainakin kerran lupaan paivittaa. Etta alkaa hermoilko siella. Ihanaa kevatta kaikille!!!
