Malesia and Indonesia

Oltiin jo melkein Laosin rajoilla mutta loydettiin netista halvat lennot Balille Indoihin! Suunta takas siis Chinag Maihin josta lennettiin valietapille Malesian Kuala Lumpuriin. Meilla oli kolme paivaa aikaa ihmetella kaupunkia ja kierrella paikkoja. Majoituttiin China Townissa mukavassa pikkuhotellissa. Kavimme Malesian korkeimmassa rakennuksessa Menerassa (421m) katsomassa auringon laskua ja seuraavana paivana Batu luolilla katsomassa hindujen pyhaa paikkaa. Niin ja kierreltiin me myos ostoskeskuksia. Vahan olin aimana Time squerin ostarilla jossa oli muistaakseni 12 kerrosta ja se sisalsi myos maailman isoimman sisatiloissa olevan huvipuiston ja jatti-ison elokuvateatterin. Alimmissa kerroksissa oli kyllakin ihan liian kallista ja ylempana taas tosi halpaa mutta mitaan ei oikein voinut ostaa, koska sovittamismahdollisuutta ei ollu. Vahan typeraa. Paatin sitten jattaa ostelut Bangkokiin.

Lento Balille ei kestanyt kuin kolmisen tuntia. Laskeutuminen oli aika hirvea. Oli yo ja mentiin paksun pilven lapi ja kone keikku ja heilu melkolailla ja ulkona naytti vaan salamoivan. Maan pinnalle paastiin kuitenkin tosi hyvin eika edes satanu. Taksilla sitten keskelle saarta Ubudiin oikein miellyttavaan taidekylaan. Yopaikkaa saatiin vahan etsiskella. Kaikki oli joko taynna tai sitten liian kalliita. Ottettiin aluksi 17 euron huone mutta vaihdettiin sit noin 8 euron kamppaan. Tulimme oikein hyvaan aikaan Balille, koska taalla on juuri Hindujen suurin juhla-aika Kaluna(muistaakseni). Bambun rungoista on vasatty toinen toistaan hienompia koristeita talojen porteille ja kylalaiset kilpailevat kenella se on hienoin. Ihmiset ovat pukeutuneina perinteisiin juhla-asuihin ja siella taalla on seremonioita. Tosin Kaluna aiheuttaa tienpaalla melkoista ruuhkaa joten liikkuminen on vahan hidasta. Ollaan kayty Monkey Forestissa jossa eli vapaana tooosi paljon apinoita. Niilla on joku himo saada juomapulloja ja ne tulevat repimaan niita kasista. Ehka niilla on jano, en tiija mutta tosi sulosia ne ovat silti. Ritva taaskin alko inhoomaan apinoita kyseisen vierailun jälkeen. Yks apina vähän akressiivisesti yritti ryöstää Juhanin vesipullon ja sen hampaat meni melkein pullon läpi.

Jatkettiin matkaa pohjoisemmaksi Lovinaan, jotta paastaisiin meren aarelle. Ranta oli kylla pitka mutta ei mitenkaan erikoinen. Hiekka pohjois puolella on mustaa, vulgaanista hiekkaa. Snorklatessa ei loydetty muuta kuin yksi pieni nemokala rahjaisessa simpukassaan tolkkien ja muun roskan keskella. Ihan saalitti se kala, kun se niin yksin siella vartioi pikku kotiaan. No nahtiin me kylla sitten paaljon kaloja, kun lahdettiin Menjangan saarelle snoklaamaan. Tiedettiin jo ennestaan, etta sen pitaisi olla Balin paras paikka snorklaukseen. Kavimme kahdella drop off riutalla ja hienoa oli. Pinnallakin oli upean nakoista, kun silmissa siinsi kolmen eri tulivuoren huiput! Seuraavana aamuna olisi viela paassyt katsomaan delfiineja jotka aamu kuuden aikaan nousevat pintaan hyppimaan ja tervehtimaan aurinkoa. Pihisteltiin ja jatettiin menematta, joka oli kylla ihan hyva ratkaisu. Myohemmin sain kuulla, etta delfiineja oli jahtaamassa noin 50 eri laivaa ja venettä eika se varmaan mitaan mukavaa ole ollut.

Nyt ollaan Balin Ita osassa Amedissa. Taalla on tosi rauhallista jos ei oteta huomioon koirien haukkumista ja kukkojen alituista kotkotusta. Bungalovista on lyhyt matka rantaan josta alkaa heti todella kauniit koralliriutat! Kauneimmat mita mie oon nahny. HIRVEESTI erilaisia kaloja! Viela kun se kilpikonna jostain putkahtaisi niin olis taydellista. Pariin paivaan ei oo ollu aaltoja ollenkaan mutta tanaan tuossa vois vaikka surffata jos ei olis sita koralliriuttaa. Jos meri ei rauhotu niin lahdetaan etelammaksi katsomaan miulle surffikoulua. Ei taalla Amedissa oikein muutakaan tekemista ole kuin snorklata tai sukeltaa enka mie niin kovasti sukeltamistesta tykkaa. Voisinpa siten kokeilla surffausta.

Batu Gaves


menera


huvipuisto

petronas ja mie

Headin to Norther Thailand

Suunnitelma oli lahtea kohti pohjoista. Ekaks mentiin Ayathayhin jossa kierreltiin tuktukilla kattomassa temppeleita yojunaa odotellessa. Junalla matkustaminen oli tosi miellyttavaa. Kaytavan reunoilla oli sankyja kahdessa kerroksessa ja omaan sankyyn sai sulkeutuu kuin johonkin kapseliin. 17 tuntia puksuteltiin ja saavuttiin Chian Maihin, Thaimaan entiseen paakaupunkiin. Kaytiin siella Ritvan kanssa paivaretkella johon kuulu orkidea- ja perhosfarmia, norsulla ratsastamista viidakossa, bambulautalla lillumista jokea pitkin ja lopuks norsu-show. Ratsastaminen norsulla oli mukavaa. Kovasti sai pitaa kiinni valilla kun mentiin jyrkkia makia ja se penkki siella selassa oli ihan vinossa. Se ohjastajaukko istu norsun paan paalla tosi rennosti eika pitany mistaan kiinni. Yhessa vaiheessa se hyppas puuhun tupakalle ja jatti meijat sinne selkaan. Oltiin vaan ihan paikallaan, ettei se norsu lahe mihkaan juoksemaan mutta onneks meilla olikin sitten ihan kiltti norsu. Heh. Siella showssa norsut mm. potki jalkapalloa, istuivat perseellaan Buddhastailiin ja maalasivat karsallaan tauluja. Viisaista elukoita.

Parin yon jalkeen jatkettiin matkaa pohjoisempaan Chian Raihin. Tosi rauhallinen kaupunki jossa ei tuskin yhtaan turistia olla nahty. Yovyttiin mukavassa gesthausissa ja kaytiin kattomassa tahan asti kauneinta nakemaani temppelia White Tempelia ja 70 metria pitkaa Khun Korn vesiputousta. Vesiputoukselle piti kavella pari kilometria viidakossa, joka oli miusta tosi jannaa. Taas jalleen oli niin siistin nakosta ettei uskoiskaan. Tammosia paikkoja haluun nahda lisaa. Seuraavalla kerralla vois laittaa jotain kaytannollisempaa jalkaan kuin flipflopparit vaikka oli niillakin liikkuminen ihan ok varsinkin ylitettaessa puroja. Chian Raihin voisin tulla uudestaankin. Guesthousen emanta suositteli sellasta matkaa jossa ratsastettaisiin hevosilla vuorille ja yovyttais puuhun rakennetuissa majoissa heimovaen vieraina pari paivaa ja opittais niilta kaikenlaisia taitoja. Mut meijan on nyt pakko lahtee menee taalta, kun on muita suunnitelmia. Ensi kerralla sitten.


Auathaya temppelialue


Mie syötän pikkuronsua



The White Tempple



Buddhan paa puun sisalla


Eäs Ayatthayan temppelialue yöllä

Back to Bangkok

5.10.2009

Matka oli puolessavalin eli kuukausi vierahtanyt. Piti lahtea takas bangkokkiin Juhanin aitia vastaan, joka liittyisi meidan seuraan seuraavaksi kuukaudeksi. Paatettiin matkustaa bussilla, joka ei ollutkaan ehka niin hyva idea.. Ensinnakin saarelta ei meinattu paasta pois, kun meidan paska lauttakuski ei saanu lauttaa satamaan kuin vasta neljannella yrittamalla. Sit eka bussi oli ihan perseesta! Aivan homeessa seka sisaseinat ja katto taynna reikia. Ulkona kun alkoi sataa vetta, niin tiivisteitten valista sita vetta tiputteli meidankin paalle. Onneks tuli kuitenkin vaihto uudempaan bussiin. Ainut mika otti paahan oli edessa istuvat nuoret surffipojat jotka pitivat penkkejaan aivan takakenossa niin ettei siina takana voinut istua normaalisti. Istuttiin sitten 10 tuntia kippurassa ja yritettiin nukkua. Koko matka kesti noin 20 tuntia josta nukuin noin 3 tuntii. Hehkeeta!

Oli vahan haikee olo menna taas Suvarnabhumin lentokentalle. Sielta olis Suomeen lahto kuukauden paasta. Onneks mentiin vaan Juhanin aitia vastaan eika viela tarvinnu lahtee. Bangkokissa sitten oltiin kolme yota. Kaytiin Grand Palacessa, joka on yksi Thaimaan merkittavimmista Buddhalais temppeleista. Oli aivan alyttoman hieno paikka jossa oli paljon toinen toistaan hienompia rakennuksia pienine yksityiskohtineen. Vartijat olivat tarkkoja siita, etta vierailijoilla oli soveliaat vaatteet yllaan eli polvet ja olkapaat eivat saaneet nakya. Mie olin varautunu asiaan pitkalla neuleella ja hikoilinkin sitten sita mukaa. Vihta vain puuttu. Koko ajan teki mieli ottaa se neule pois mutta se ois ollu vissiin pahemmanluokan havaistys. No ehdin mie havaista Buddhalaisille tosi tarkeen Emerald Buddha patsaan, kun siella paatemppelissa ihmisten palvoessa rupes meikan puhelin soimaan. Vahan noyrana lahdin pois. Harvemmin taalla miun puhelin rupee soimaan mutta Nui, miun entinen thaikkukamppis soitteli, kun meilla oli tarkoitus nahda kolmen vuoden tauon jalkeen. Loppuilta vietettiinkin sitten Nuin opastamana ja kaytiin yhdessa syomassa kunnon thairuokaa. Sai vahan enemman irti thai kulttuurista kun pysty kyselee kaikkenlaista. Ja oli kylla ihana nahda pitkasta aikaa!

Grand Palace

Kaytiin myos Thaimaan korkeimmassa rakennuksessa katsomassa nakoaloja.