Air Asian siivin saavuimme Indonesian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Medaniin. Taksikuski vei meidat paikkaan josta minivanit lahtivat Lake Toban suunnalle mutta sita ennen oli kaytava aamiasella. Kaupungilla ei nakynyt muita turisteja ja saimmekin ravintolaa etsiessamme paljon huomiota. Lopulta kun loydettiin kelpo paikka niin ei saatukaan sita mita tilattiin. Meijan eteen tuotiin montaa eri ruokalajia joista sitten syotiin mita mieli teki ja maksettiin siita mita oltiin syoty. Kaikkea muuta kylla loytyi mutta ei kananmunia joita tilattiin. Tulipahan maisteltua vahan erikoisempiakin ruokalajeja mutta ei ne mitaan herkkuja kylla olleet.
Hikinen minivanikyyti Medanista
Parapatiin kesti noin 6 tuntia. Botskimatkan aikana alkoi satamaan kaatamalla, joten piti akkia saada joku kamppa jonne paasisi suojaan. Ei oltu varattu etukateen mitaan silla Samosir saaren Tuk Tuk kylassa pitaisi olla paljon halpoja majoitusvaihtoehtoja. Noh, helpolla ei kuitenkaan paasty silla yllattain Toba tayttyisi muutaman paivan paasta kiinalaisista Uuden Vuoden juhlijoista! Lopulta saatiin kuitenkin kiva kamppa Reggae Barista jossa Riku ja Tunnakin ovat aikoinaan punkanneet ja tuoneet Toba saaren suomalaisten kartalle. Aluksi saari oli todella uneliaan oloinen mutta sitten kun kiinalaiset saapuivat niin alko mekkala. Karaokea laulettiin yota paivaa ja jarvessa kiiti jatkuvasti vesiskoottereieta. Kiinalaiset havisivat kuitenkin yhta nopeasti kuin tulivatkin eika niista muuta haittaa ollut kuin majoituspaikkojen vahainen saatavuus.
Meidan reggae paikan Batak- pojat olivat innokkaista juhlien jarjestajia ja koska Annalla ja miulla oli synttarit samoihin aikoihin niin paatettiin pistaa kekkerit pystyyn. Pojat lupasivat jarkata 40 eurolla kekkeriherkuiksi grillattavaa tuoretta kalaa, riisia, palmuviinaa, salaattia ja tietysti synttarikakun. Mukavat pippalot saatiinkin aikaseks. Pojat osas soittaa tosi hyvin kitaraa ja laulaa ja mukana oli muitakin paikallisia ja muutama meidan kutsuma suomalainenkin.
 |
| Synttarisankarit |
Batak-pojat toimivat myos meidan matkanjarjestajina. Ei oltu nahty kuin Tuk Tukin aluetta joten pojat lahtivat mopokuskeiksi Samosir saaren ympariajolle. Maisemat olivat todella kauniita! Varsinkin vihreat riisipellot lansipaassa saarta saivat miut haukkomaan henkea! Kavimme matkan varrella kuumilla lahteilla ja vierailimme sairaalassakin. Kielimuurin takia ei oikein saatu infoa eika paasty kaymaan leikkurin puolella joka tyon puolesta erityisesti minua ja Annaa olisi kiinnostanut. Mielenkiintonen oli huone jossa kertakayttokasineita pestiin ja kuivattiin. Yleisesti ottaen sairaala oli simppeli mutta puhdas ja asiakkaita (viimesillaan raskaana olevia naisia) oli jokaiselle vuoteelle. Ajoimme saarta ympari noin 9 tuntia ja korjasimme yhteensa 3 puhjennutta rengasta, kaikki Jennan moposta! Oltiin perilla Tuk Tukissa vasta pimean aikaan ja voin kertoa etta takapuoli ei oikein tykanny niin pitkasta ja pomppivasta mopokyydista! Oli melko kipee ahteri!! Tobalta oli aika lahtea kun batak pojat alkoivat olla liian paallekayvia. Joku aalio oli saanut paahansa ahdistella tyttoja ja oli seurannut niita baarista meidan kampalle asti ja hiiviskellyt kuistilla ja pollinyt kuivumassa olleita vaatteita! Samperi soikoon, myo lahetaan!
Palmuviinan huuruista suuntasimme terveellisempiin rientoihin Bukit Lawangin viidakkoon. Varattiin oppaaksemme suomalaisten suosittelema Thomas ja trekin pituudeksi kaksi paivaa ja yksi yo. Hinta 50 euroo. Trekki oli ihan hintansa vaarti. Hyvaa ruokaa oli riittamiin ja jalkkariksi saimme aina tuoreita hedelmia. Trekin ideana oli nahda erittain uhanalaisia Orang Utaneja ja niita kylla nahtiinkin ihan lahietaisyydelta. Myos kuuluisa orankinaaras Mina keikkui puussa pienokaisesa kanssa. Liian lahelle ei kannattanut menna silla Mena ei eparoi kayttaa hampaitaan tunkeileviin turisteihin ja oppaisiin. Oppaat jopa esitteli meille arpiaan. Muutamat juoksuaskeleet meidankin piti ottaa. Toinen orankinaaras oli tuttavallisempi ja tuli todella lahelle poikasensa kanssa. Oli kylla siistia nahda luonnossa elain jolla on 97%sti sama DNA kuin ihmisella. Melko lailla ne ihmista muistuttivatkin, varsinkin pienokaiset. Yovyttiin laavun tyyppisessa viritelmassa ja seuraavana paivana trekkasimme lisaa ja pulikoimme pienessa vesiputouksessa. Iltapaivalla kyhattiin traktorin sisarenkaista pitkulanmallinen vene jolla tuubailtiin jokea pitkin takaisin Bukit Lawangin kylaan. Oli kylla kivaa! Tossa on viela Thomaksen nettisivut:
http://www.thomasjungletours.com/
 |
| Orang Utan - Man of The Jungle |
 |
| Tuubailujuna |
Seuraavaksi lensimme Medanista Surabayaan josta otimme bussin Bromolle. Bromo on aktiivinen tulivuori, joka on purkautunut viimeks tasan vuosi sitten. Varattiin setti johon kuului kyyditykset, majoitus, aamianen, visiitti Bromolle ja lisaksi kyyditus Balille. Hintaa setille tuli noin 30 euroo ja kaikki toimi todella hyvin lukuun ottamatta sita, etta mie sain jalleen vatsataudin justiinsa Bromolle kiipeamista edeltavana yona. Aamulla kolmen aikaan oli heratys ja lahettiin autoilla nakoalapaikalle. Piti siella vahan kiivetakkin ja oli vahan heikko happi sairastelun takia. Nakoala ei ollut niin vaikuttava mita hehkutettiin silla Bromo oli taysin pilvien peitossa. Ajoimme autoilla viela vuoren juurelle josta sai kiiveta ylos kraaterin reunalle. Jennallakin alko olla huono olo, joten paatimme ottaa heppakyydit ylos ja se kannatti, silla pilvet alkoivat vaistya ja nahtiin kraateri hyvin. Bromo on Jaavan suosituin turistikohde ja sen kylla huomasi vaenpaljoudesta. Vuorella oli ihan hirveasti porukkaa! Jeeppeja rivissaan ja hevosmiehia pilvin pimein. Aina kun uusi jeeppi saapui paikalle niin hevosmiehet rynnasivat kauppamaan ratsujaan. Tuossa kuva rynnayksesta.
Balilla seuraamme liittyi Ilomantsin vahvistukset Samuli ja Pekka. Kaytiin vahan surffaamassa mutta ei siita oikein tullut mitaan, ainakaan miulla. Liian paljon aaltoja ja juuri laitetut ripsenpidennykset alkoivat roikkua pahasti silmilla. Jatkettiin pulikointeja Gili Travangilla, jonne paasi talla kertaa 100 kertaa helpommin, kuin viimeksi. Nyt bussi tuli noutamaan kampalta ja vei satamaan jossa Wahana yhtion speedbout odotteli. Saatiin evaat ja mentiin katolle nautiskelemaan auringonpaisteesta. Kastuttiin tosin lapimariks kun aallokko nousi turhan isoksi. Vinkkina muille pikku-matkaajille, alkaa menko Travangille slowboutilla kun halvalla paasee myos mukavasti ja nopeasti. Snorklattavaa loytyi seka Travangilta, Menolta, etta Airilta. Bongasimme variavaihtavan mustekalan, leijonakaloja, mureenoita, merikaarmeen ja kilpikonniankin. Kaksi vuotta sitten ei ainakaan Travangilla nakynyt mitaan erikoista, joten olin melko yllattynyt. Travang on muutenkin muuttunut parissa vuodessa. Nykyisin saarelta loytyy pankkiautomaatteja ja suihkuista tulee makeaa vetta murtoveden sijaan. Tyttojen kanssa majoituttiin yks yo eraassa homestayssa jonka suihkusta kyllakin tuli viemarille haisevaa vetta ja kaikenkukkuraksi nuijapaitakin! Hyiiii! Aamulla miun tyynyn alta loyty sitten viela verentaytteinen lutikkakin. Meikalainen on saanu karsia noista kiusallisista syopalaisista ja oon kayny klinikalla pariin otteeseen hakemassa helpotusta kutinaan ja ihoreaktioihin. Tallahetkella nayttaa silta, etta lutikoista on paasty eroon mutta kotiin paastessa aijon jokatapauksessa jattaa kamat pakkaseen ja lisaks viela kuumentaa kaiken saunassa. Taalla ei ole kumpaakaan niin ei voi oikein mitaan muuta tehda, kun pesettaa pyykit kuumalla vedella ja tarkistaa aina sangyt ennen nukkumaanmenoa.
 |
| Gili Meno, saarista rauhallisin |
No mutta Indonesia oli joka tapauksessa taman matkan parhaita paikkoja! Ihmiset on kaikkialla todella ystavallisia ja tulevat juttelemaan kaikenlaista. Sitten kun luontokin on superkaunista niin ei tata maata voi kun rakastaa! Paljon on viela nakematta ja takasin on tultava!
