Hell or Paradise for Me?

Keskiviikona sain aamupalaksi banaanipuuroa, Parasta mita olen ikina syonyt eika vatsaankaan sattunut. Pakko oli menna taas rannalle vaikka aurinko ei edes paistanut kuin hetkittaisia aikoja. Eipa se haittaa, kun lamminta on jokatapauksessa n 30 ja vesi on turkoosia ja vahintaan yhta lamminta kuin ilma. Saakelin suolaista myos ja kirvelee niin pirusti jos sita roiskahtaa silmille. Nyt vesi on korkealalla mutta jos kahlaa syvemmalle noin hartijaseutuun niin vastaan tulee kuollutta korallia. Saalittavan nakoista. Turismi on taallakin tenhyt tepposensa ja koralli hajoaa pikkuhiljaa hienoksi hiekaksi jota koko ranta on. Koh Tao nimi tarkoittaa kilpikonnasaarta mutta enaa ei kilpikonnia taalla ole. Ovat muuttaneet paremmille vesille.

Tanaan oli tarkoitus aloittaa sukelluskurssi. Kiireella nappasin ruokaa mukaan Intouchista ja kiirehdittiin Vilkun kanssa Diversseille. Kouluttajia oli sairaana niin paljon ettei me nyt voitukaan sitten aloittaa. Kaikki siirtyisi huomiselle. No ruokaa sitten naamaan ja Jennin kanssa hierojalle. Otettiin molemmat jalkahieronta ja pedikyyri seka kynsien lakkaus. Oli ihan mielenkiintoista seurata hierojien toimintaa. Hyvin hieroivat mutta mietittiin, etta samat viilat on varmasti hinkanneet monen kunsisienisen varpaita. Noh, kauniit varpaat tuli, toistaiseksi ainakin. Eika maskanutkaan kuin 300 Bahtia eli noin 6 euroa. No vointi oli mita loistavin hieronnan jalkeen, kunnes porrattiin mopolla ylemmas saarelle ravinteliin. Siella riipputuolissa rentoilun paatti mita yrjottavin olo. Akkia vessaan, suoli tyhjaksi ja ulos. Muutama askel ja rappuset alas puskaan yrjolle jonne en edes ehtinyt. Mietin vaan, etta miten tata tavaraa voi tulla nain paljon! Juhani vei minut mopolla takas meidan pikku bungaloviin jonne sitten jain sairastamaan. Yksin. Oli varmaan helvetillisimmat pari yota ja paivaa mita koskaan on ollut. Lamminta 30, kauheat mahakivut ja nestevajarit. Noh onneksi oli lansimaalainen vessanpontto johon sai perseensa laskea. Posliinille tosin, kun se muovinen rinkula oli jaanyt jonnekkin. Ponttoa ei voinut vetaa perinteisella tyylilla vaan amparista kaadettiin vetta paalle. Paperia ei saanyt pontoon laittaa tukkeutumisvaaran takia. Shaissepaperit siis roskikseen siihen viereen. Hanasta ei tule vetta vaan se lavuaari on siina muuten vaan. Suihkusta, joka on ponton ylapuolella tulee kylla vetta mutta se on kylmaa ja lorisee hyvin pienella paineella. Tayta siita sitten pontonhuuhtelusankkoa, kun et jaksa edes seisoa. Sitten kun lopulta paaset takaisin sankyyn hyttysverkon alle niin jo taas pitaisi menna jatkamaan tuota samaa touhua. Jossain vaiheessa olin niin voimaton etten jaksanut mitaan. Mietin, etta jos Juhani ei valilla kavisi minua katsomassa niin kuolisin tanne. Juodakkaan en jaksanut enka viitsinyt, kun ylos se tulisi kuitenkin. Siina pikku leikkimokissa makasin muutaman paivan. Sain Juhanilta sen apteekista tuomaa laaketta epamaaraisessa muovipusissa. Soitin Satulle konsultaatiopuhelun ennenkuin otin yhden tapletin joka auttoi. Ihanaa!


Seuraavana paivana muutettiin rantaan parisataa Bahtia kalliimpaan lukaaliin. Ihan luksus paikka. Muutaman metrin paasta rannasta. Toimiva pontto ja lavuaari. Poyta ja kaikkee! Lasisten liukuovien takaa avautuu merinakoala ja aallot paukkaa ihan muutaman metrin paahan. Miten paljon enemman saakaan neljalla eurolla! Miks Juhani ei tuonut minuu heti tanna! Hah! Taalla mina sitten sairastan taman pakollisen kurjuuden loppuun ja jos oiken hyvin kay niin aloitan huomenna sukelluskurssin. Pienta eparointia korvien suhteen. Kieli on katteinen ja korvat hiukka arat. No katotaan. Videoita siella aluksi vain katsellaan. Eika tassa kiiretta. Viela varmaan viikko taalla ollaan. Jos miekin paasisin bilettaa, niinkun kaikki muut ovat tehneet viimeset kolme paivaa.