Paljon vetta ja hyttysia

Matka jatkui Chetumalin kautta lautalla Belizen pienelle Cay Caulker saarelle. Lauttalippu maksoi vain 250 Mexicon dollaria mutta tyssasi heti alkuunsa. Joku ukko ei suostunut maksamaan sakkoja liian pitkasta maassaolosta ja koko lautta joutua odottamaan sita yhta ukkoa melkein 2 tuntia. Belizen rajamuodollisuudet hoidettiin San Pedro saarella. Miulta kysyttiin hirveen tarkasti kaikkea kummallista mm. mista olen kuullut tasta maasta johon vastasin, etta kartasta katoin :) Olin vahan hammentynyt, kun kaikkialla oli vain gansterin nakoisia mustia miehia. Saavuimme Cay Caulkerille myohaan illalla ja lahdimme heti etsimaan kamppaa joka olikin tooosi jannittavaa. Kavelimme pienia tyhjia teita pitkin ja pusikoista kuului kauheata kolinaa ja roskien rapistelua eika me nahty mita siella oli. Mie olin ihan kauhuissani! Loysimme etsimamme cabanjan ja selvisi etta ne aanet tuli isoista ravuista, jotka lymyilee pusikoissa ja etsii ruokaa yms. Taskulampuilla katsottuna niita olikin paljon! Samoin kuin itikoita jotka oli tosi hajyja! Muuta elainmaailmaa nakyikin sitten enimakseen veden alla. Snorklaustourilla nakyi mm. isoja mureenoita, grouppereita, paljon nurse sharkkeja ja muutama seurallinen rausku jotka tuli todella lahelle ja niita pysty koskettamaankin. Lopulta kovan etsimisen jalkeen loysimme pohjasta myos ruokataukoa pitavan ison manaatin eli merilehman. Tama merilehma ei tosin ollut kovin innokas uiskentelemaan meijan kanssa vaan jatkoi pienen hetken paasta matkaansa. Ehdimme kuitenkin nahda hyvin sen muutaman metrin paasta ja aikamoinen laskimakkarahan se oli. Ekaa kertaa todella harmitti kun ei ollut vedenkestavaa kameraa!

Nurse Sharks

Flores nakoalapaikalta

Cay Caulkerilta jatkoimme Belize Cityn kautta Guatemalaan Floresin saarelle Los Amigos hostelliin. Floresista jarjestetaan trekkeja El Mirador nimisille May raunioille ja paatimme heti, etta sellaiselle trekille lahtisimme heti kun muitakin innokkaita olisi. Saa oli kuitenkin koko ajan sateinen Tyynella Valtamerella riehuvan hurrikaanin takia ja Karibianmerellekin alkoi muodostua myrskya. Pidimme sadetta viikon verran ja kirosimme hyttyisia joita tunki meijan puutaloon joka raosta. Kavimme paivareissulla upeilla Tikalin Maya raunioilla jossa jouduimme makaraisten syoteiksi. Hyttysmyrkky ei paljoo auttanut. Takalaisissa hyttysmyrkyissa ei oo DEETia kuin korkeintaan 15% ja eihan se tehoa. Lisaksi kavimme omatoimi luolareissulla jonne melkein eksyimme. Ensimmainen luolakokemus miulle ja oli ihan alyttoman siistia menna koko ajan syvemmalle luolaan ja monkija pienista reijista aina uusiin luolaholveihin. Noh, viikossa saa siis parani ja saimme porukkaan neljannen innokkaan ja trekin hinta laski 200 dollariin. Jippii, viettaisimme seuraavat viisi paivaa viidakossa trekkaillen ja paasisimme nauttimaan raunioista kaikessa rauhassa ilman turisti hassakkaa. El Mirador sijaitsee lahella Mexicon rajaa eika sinne mene teita. Trekkauksen lisaksi paikoille paasee myos helikopterilla. Lahtoaamuna Juhanille nousi kuumetta mutta paatimme silti lahtea, kylla Buranan voimalla jaksaa ja ollaanhan me viikon verran tata odotettu! Trekkaus oli kuitenkin yhta helvettia. Sateen takia maa oli tietystikkin ihan mutalikolla ja valilla kahlattiin pitkaankin vedessa jannittaen millon kumpparit horppaa vetta. Jos pysahtyi hetkeksikin niin itikat ryhtyivat teurastukseen. Ensimmaiselle leirille saapuessa Juhani oli ihan poikki 7 tunnin mutakavelyn jalkeen eika miunkaan olo ollut haappoinen. Juhanin kuume hipo 40C ja yolla miunkin kuume nousi samoihin lukemiin. Oltiin keskella viidakkoa. Mitas nyt? Meijan matka ei ainakaan jatkuisi muuta kuin takaisin pain, mutta miten? Kavella ei jaksa ja radiopuhelin ei toimi (jos vaikka helikpterilla menis takas). Saimme lopulta neuvotelluksi miulle vuokramuulin ja Juhanille oli jo aikasemmasta kylasta otettu varalle hevonen. Niimpa sitten koroteltiin vaivalloiset kolmisen tuntia takas Carmelitan kylaan ja tuurilla saimme lava-autokyydin takas Floresiin. Ei nahty yhtaan rauniota ja harmitti! Kova kuumeilu vain jatkui joten parin paivan paasta oli mentava laboratorioon selvittamaan mika meita vaivasi. Eihan sita tiennyt vaikka Malarian olisi saanut. Tulokset kuitenkin osottautuivat "onneksemme" Dengue positiivisiksi! Eipahan siina sitten auttanut kuin napostella paracetamolia ja levata. Mitaan muuta laaketta kun ei ole. Miulle tuli viela mahatauti ja dengueseen kuuluva ihottuma. Jalat meni aivan punaisiksi pienista verenpurkaumista mutta viikon levon jalkeen asiat olivat ja mallillaan. Flores alkoi jo ahdistaa ja oli aika vaihtaa maisemaa. Paatimme lahtea Antiguaan joka on 1500m korkeudessa sijaitseva historiallinen kaupunki. Niilla korkeuksilla ei itikat sikia!

Tikal. Kuka tunnistaa maisemat tietysta elokuvasta?

Lisaa Tikalin raunioita

Rabbit hole in Actun Kan Cave. That's were the adventure really begin!

Carmelitan kylassa valmistaudutaan trekkiin ja pakataan kamat muulien kannettavaksi

Takas tullessa omat jalat ei kastunu

Hiphei ja Antigua osottautuikin mukavaksi paikaksi ja Juhanikin sai vihdoin hyvaa kahvia. Torsailimme ravintoloissa, kavimme parilla salsatunnilla ja kiipesimme viimevuonna purkautuneen Pacaya-tulivuoren huipulle. Nakymat olivat mahtavat vaikka huipulta ei mitaan nahnytkaan sankan pilvipeiton takia. Alempana maisema muistutti kuun kamaraa jossa oli muutama reika josta tuli hoyrya. Reikaan sai hypata ja nauttia kuumasta "saunasta". Muuten ylhaalla olikin pirun kylmaa ja tuulista. Antiguassa olisi ollut hyvat mahdollisuudet opiskella espanjaa mutta ei me sitten kuitenkaan innostuttu. Suunnitelmissa oli vaihtaa maata El Salvadoriin mutta Jennin Semuc Shampey hehkutuksen jalkeen paatimmekin lahtea katsomaan mika on homman nimi! Minibussimatka Laquiniin oli pitka ja piinaavin ikina! Tie mutkitteli ylhaalla vuoristossa ja kuskimme ajoi rallia ohitellen kaikki eteentulijat. Joissain kohtaa tie oli puoliksi sortunut alas laaksoon ja tiella oli ajoittain myos ylhaalta pudonneita kivenlohkareita. Ei siis ihan parhaat puitteet ralliajolle!

Pacaya tulivuorelle kiipeamassa. Takana tulivuoret Acatenango ja Fuego.

Huipulla kraaterin vieressa. Tuosta on 50m pudotus mutta eihan sinne mitaan nahnyt.

Perille paastiin 8 tunnin ajamisen jalkeen ja oli jo pimeaa. Majoituimme Zepryh Lodge nimiseen paikkaan joen rantaan. Vasta aamulla paikan kauneus paljastui ja totesimme ajomatkan kannattaneen. Lanquinissa kavimme tuubailemassa kylmassa ja vahan rajussa joessa kaljaa siemaillen. Illalla innostuttiin leikkaamaan hiuksia trimmerilla ja miultakin laks toinen korvallinen kajuksi. Seuraavaks oli vuorossa Semuc Shampey reissu johon kuului Kam´Ba luolassa seikkailua ja Semuc Shampey luonnonaltaissa pulikointia. Luolaa sanotaan myos Indiana Jones luolaksi koska se on melkoinen seikkailuluola. Kuljimme siella ainostaan kynttilan valossa ja olimme koko ajan vedessa kiipeamiskohtia lukuunottamatta. Valilla jouduimme myos uimaan ja miun kynttila joutu monesti uppeluksiin eika sitten oikein nahnytkaan mitaan. Kynttila piti aina vaan sytyttaa uudelleen muiden kynttiloissa ja aijai kuinka se lammittikin kivasti muuten kylmassa luolassa. Luolailun jalkeen kiipesimme lammittelyksi nakoalapaikalle katsomaan luonnonallasmuodostelmaa joka osottautui todella kauniiksi paivan viimeisissa auringonpaisteissa. Loppupaiva menikin pulikoidessa vaikka vesi olikin kylmaa.

Zepryh Lodgen etupihalta

Semuc Shampey

Lanquinista nautimme 4 yota ja presidentin vaalit olivat samaan aikaan. Vaalipaivana poliisihelikopteri kavi porraamassa kylan ylapuolella valvomassa tilannetta. Yolla kun tulokset julkaistiin niin alkoi isot juhlat, ainakin aanista paatellen. Elakkeella oleva kenraali Otto Perez Molina oli voittanut vaalit. Kuulemma ihan hyva valinta vaikka entinen sotarikollinen onkin. Tassa vaiheessa olimme suunnitelleet menevamme Hondurasiin josta jatkaisimme El salvadoriin. Hondurasiin on hyva menna Rio Dulcesta joten matka jatkukoon sinne. Siita seuraavassa paivityksessa joka tulee aikaisemmasta tyylista poiketen, ihan pian. :)